Elämän Taika!
Katselin kuvaa, jossa olen poikieni, siskon tyttöni ja vanhempieni kanssa joulupukkia moikaamassa keskellä kesää.
Istumme joulupukin ympärillä jokainen kertomassa omaa tarinaansa ja toivettaan.
Alkaa itkettämään!
Tuo tunne kumpuaa jostain todella syvältä. Tunne, onko joulupukkia olemassa ja voisiko hän täyttää toiveeni?


Tuo tunne tulee lapsuudestani. Muisto!
Itse asiassa en koskaan toivonut mitään tavaraa, en tarvinnut, koin sen niin. Ajattelin, että en pyydä mitään, jotta rahat riittäisivät muille.. Oma hartain toive, oli tuolloin ehjä ja rakkautta pursuava perhe, jossa ei olisi alkoholia mukana. Tunsin sydämessäni asti piston, joka kerta, kun sitä toivetta ei kuultu!Millään muulla ei ollut väliä, kuin sillä, että saisin joulun, jossa jokainen pysähtyisi, nauraisi yhteisille jutuille ilman vakavaa ja jännittävää ilmapiiriä.

Meillä oli lapsuudessa perusjutut jouluisin: sauna, ruoka, joululahjat. Äiti hääräsi keittiössä ja loihti ihania jouluruokia, mutta se jokin puuttui aina!
Yhteinen olo lasten ja aikuisten kanssa. Leikki ja hassuttelut lasten kanssa, ihan vain pelaten,vaikka lautapeliä. Sitä odotin ja odotin, mutta toivettani ei koskaan kuultu!

Hautasin ajatuksen joulusta, jossa olisimme perhe ilman mustasukkaisuutta, toisten huomioimista ilman hössötystä tai vihaa, läheisyyttä ja turvaa.
Ajatella, miten tuo tunne hiipi nyt kuvaa katsellessani uudelleen pintaan, mutta nyt erillaisena kuitenkin! Mutta, samalla tajusin, että toiveeni oli kuultu, ja se tuleekin minulle hieman erilaisessa paketissa, kuin olen ajatellut!
Katselin kuvaa uudestaan ja ymmärsin, että todella! Todella olen saanut toiveeni nyt kuulluksi ja se ilmeneekin aivan eritavalla, kuin ennen!

Esille nousee kiitollisuus!

Mennyt on mennyttä ja olen itse kasvanut naisena, äitinä ja ihmisenä kovin paljon.
Vaikka, en saanut lapsena sellaista jouluja, kuin toivoin, voin luoda sellaisen joulun nyt itse ja niin olen tehnytkin! Itseasiassa, se ei, olekaan enää, niin tärkeä, että vanhempani tekevät joulusta jonkinlaisen, vaan se, miten minun oma tapani tehdä joulu on nyt tärkeintä! Sekä se, että vanhempani ovat ottaneet oman kasvun vastaan. Pienin askelin tulleet vastaan ja herkistyneet sille elämälle, joka meillä kaikilla on edessä!

Isäni, on ollut, raittiina jo noin 18 vuotta! Aika upeaa, eikö vaan!!
Se, on jättänyt pois turvattomuuden tunteen ja olen päässyt näkemään isässäni aivan miellettömiä piirteitä ja hänen olemustaan ihan uudesta valosta!
Toki olen jo lapsena havainnut hänen sydämensä olevan hyvin lempeä ja rakastava, mutta joskus elämän kova koulu, saa sen sulkeutumaan ja siitä on vaikea päästää irti ja sallia itselleen lämpöä ja rakkautta.
Uskon ja tiedän, että isäni jatkaa tätä opiskelua vielä lisää. Ja, uskon, että hänen elämänmatkansa saa paljon rakkautta ja lämpöä osakseen jos hän uskaltaa ottaa sitä vain vastaan.
Tiedän myös sen, että isälleni merkitsee lapsenlapset paljon ja hän tahtoo olla heidän kanssaan ihan omalla tavallaan…
Uudella tavalla! Ja, se tuntuu upealta.

Tuo meidän Rovaniemen reissu osoitti sen, kuinka ihanasti isäni osaa olla lasten kanssa. Lempeä ja innostava! Ihana seurata sivusta, miten hän hassuttelee lasten kanssa.Tunsin myös sen ilon, jota kaipasin itse kovin, kun olin lapsi. Tunsin sen huumorin joka isälläni on… Ollaan pitkälti samankaltaisia ja se on hauskaa havaita hänen kauttaan.

Jos, mun oma isäni ehdottaa, että ensi kerralla Paula lähdetään Rovaniemelle viihteelle, se ei voi olla, kuin mun ISKÄ! Siinä me jammailtiin autossa hyvää biisiä ja hoilailtiin mukana, niin, että ohi menevässä poliisiautossa olevat poliisitkin naurahti.

Hei, oikeesti!!
Mun Isäni! Mä olen ylpeä sinusta, että jokaisella askeleella olet lähempänä sitä, kuka sinä olet, vaikka välillä tuleekin ärräpurreja! Niin niitä tulee meille kaikille!- Olet hyvin, hyvin rakas!!
Sinulta olen oppinut, mitä työlle omistautuminen tarkoittaa, mitä tunnollisuus on ja miten viisaita sinä puhut! Ja, kuinka paljon tiedät urheilusta.
Sinä olet hyvä isä ja olet aina ollut, vaikka vaikeina aikoina oletkin sortunut asioille, jotka eivät ole olleet sinua.
Minä ymmärrän sinua, koska olen itsekin käynyt elämääni läpi ja joutunut kohtaamaan omat varjopuoleni. Ne ovat olleet ne puolet, joita kohtaamalla olen saanut oman voimani ja rohkeuteni takaisin sekä uskon siihen, että voin luottaa elämääni ja itseeni! Kiitos <3

Ja, onhan minulla myös äitini!
Sinä, jonka kautta olen oppinut, ettei koskaan pidä luovuttaa! Aina täytyy yritttää ja etsiä erilaisia vaihtoehtoja elämässä, myös silloinkin, kun asiat eivät mene ihan mallilleen. Olen kauttasi saanut ymmärryksen , miten tärkeää on iloita pienistäkin asioista. Naurusi tarttuu ja tuo hyvän olon. Sitä minäkin saan jakaa ettenpäin muille! Olen päässyt näkemään sinun sisimpääsi, jossa asuu se rakkaus ja lempeys, joka lohduttaa, tuo turvaa, mutta sinullakin rakas on elämän kova koulu tehnyt sen kuoren, josta ei ole helppoa tulla ulos. Osaat hienosti myös piiloutua ihanan naurusi taakse ja jättää näkyville tilan jossa sinulla on kaikki hyvin! Aina ei tarvitse olla kaikki hyvin!
Osaat myös itkeä ja tuoda tunteesi näkyville.
Rakastat laittaa ruokaa ja sen huomaa. Siitä saan itsekin inspiraatiota, varsinkin silloin, kun tuntuu, etten mä osaa!
Sinun kauttasi, sinun valon ja varjon kauttasi olen oppinut elämään niin, etten luovuta ja uskallan käytää luovuuttani ” hulluuttani” avoimesti!
Se tarttuu ja saa toisetkin siihen mukaan. Elämän kuuluu tuntua ja näkyä ja paras lahja on sille, että osaa irrotella ilman estoja!

Niinpä, sanon, että minun toiveeni on sittenkin toteutunut!
Sinä meni vain hetki ymmärtää ja oivaltaa. Se vaati sen, että uskalsin myös näyttää omat haavani ja paljastaa heikot kohtani.

Kaikki mitä menneissä on tapahtunut on annettu anteeksi, jotta tilalle voi syntyä jotain kaunista ja hyvää! Tässä näen ja tunnen , että niin on käynyt! Kiitos siis vanhemmilleni, jotka omalla tavallaan kasvattaa ja ovat näyttäneet minulle, miten elän elämääni, nauttien, luoden uutta, innostuen, rohkein askelin edeten sekä elämää rakastaen, matka jatkuu kohti tuntematonta.

 

Minun toiveeni on kuultu!!
Kiitos rakas joulupukki!
Sydämmessäni on suuri lämpö, kun ajattelen minun perhettäni ja läheisiäni.
Kiitos minun vanhempani, että olette itse olleet rohkeita elämässänne ja olette juuri sitä mitä kuuluukin.

Rakastan teitä joka päivä enemmän ja enemmän <3

 ~~ Jokainen meistä on rakkaus ja jokainen meistä ansaitsee rakkautta!

Kaunein ja rakkaudellisin ajatuksin, Paula

Share This