Riitänkö minä itselleni?

Jännä, todella jännä tunne valtasi minut!
Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun sallin itselleni hyvää. Sallin ja vapautin itselleni mahdollisuuden nauttia elämästä myös kauneuden kautta. Huomasin, miten olin kiinni tietynlaisissa uskomuksissa ja ajatelmissa. Tämän huomaaminen avas minulle portin jonnekkin todella syvälle.

Olen jo jonkin aikaa etsinyt ja hakenut sitä parasta oloa kehossani. Erillaiset oireet, kuten vatsakivut, väsymys, huono ihon kunto sai minut jälleen liikkeelle tämän tiimoilta. Olen jo kulkenut itseäni etsien näiltä tahoilta muutamien vuosien ajan. Vatsani oli hurjassa tilassa kolmisen vuotta sitten ja sitä ennen koin valtavia tulehduksia vatsassani. Lääkäreissä käynnit alkoivat jo tuntua turhilta ja apuja löysin erilaisista vaihtoehtohoidoista sekä luonnollisista toimintatavoista. Sain apua ja lohtua tilaani. Ei varsinaisia diagnooseja vaivan syystä, vaan mahdollisuuden kokeilla erilaisia tapoja ja menetelmiä, joka sopisi minun keholleni.

Sain apua ja ohjausta jättää vehnän ruokavaliostani pois sekä kahvin. Meni muutama kuukausi ja vatsassa olo tuntui heti paremmalta. Tuntui, että vatsa olisi saanut rauhan. Kävin myös suosituksesta tsekkauttamassa kehoni kunnon loisista yms… ”mukavista” pikkukavereista. Olihan se hirvittävää kuulla, että tällaisia kehossani oli, mutta sain valtavasti tietoa siitä, miten yleistä ja paljon näitä meidän kehossamme on. Emme vain tiedä sitä. Niinpä kävin totaalisen kehon puhdistuksen jota säännöllisin aika-ajoin tahdon ylläpitää. Tämä oli jotenkin todella selkeä linja ja se helpotti kaiken alkua ja aloitusta. Pienin askelin kohti jotakin tuntematonta! Mistään et voi olla täysin varma tehoaako ne, mutta kokeilin ja huomasin voivani paremmin. Tämä tapa sopi siis minulle!

Mutta, mitäpä minulle kuuluu juuri nyt?
Mietin jo reilu vuosi sitten siirtymistä kasvisruokailuun, koska huomasin sen auttavan myös kehoani. Tässä kohtaa en vielä oikeastaan ajatellut sen enempää tai isommin asiaa. Mietin vain, että tuo voisi olla itselleni hyväksi. Elämääni tuotiin ihmisiä jotka olivat vegaaneja tai kasviruokailijota ja se auttoi asiassa paljonkin. Tunnustelin pienesti asiaa, mutta suurimman kimmokkeen tälle vegaani valinnalle sain Ollessani Karita Tykan retriitissä viime keväänä. Sieltä jäi sellainen ajatuksensiemen itämään ja sen sitten siivitti hyvä ystäväni kesällä.
Se oli siinä! Tahdon kokeilla tätä, koska koin, että ihoni huono kunto voisi johtua jostain sellaisesta, mikä ei keholleni sovellu ja saa vatsani epätasapainoon. Niimpä pienin askelin lähdin tähän maailmaan mukaan, enkä kadu. Tein ensin päätöksen itseäni ajatellen jonka jälkeen sain suuren ymmärryksen siitä, mihin kaikkeen tämä valita voisi vielä auttaa ja vaikuttaa, kuin  pelkästään itseeni!

Huomasin, että olen sellainen persona, kun johonkin ryhdyn pysyn siinä tunnollisesti kiinni. Päätin kokeilla ja onnistuin siinä aika hienosti. Itseasiassa Ihmettelin, miten helppoa se oli. Ei ahdistanut ajatus , etten söisi lihaa vaan päin vastoin, tuli tunne, että tämä on minulle hyväksi just nyt. Ja, jos tahdon palata liharuokaan ja maitotuotteisiin, niin sekin on mahdollista. Päätin, etten tee mitää ylilyöntejä asian suhteen. Hitsit! Valinta tuntui tosi hyvältä ja jatkoin tällä linjalla. Kotona kokkailen kahta erillaista sapuskaa itselleni ja pojilleni. He kyllä maistelevat näitä ruokiani, mutta tahtovat lihaa ja kunnioitan heitä ja heidän toiveitaan. Luomulla mennään. Ellei sitä, niin sitten jotain joka on siinä hetkessä parasta!

No,nyt olen päässyt sitten sellaiseen vaiheeseen, että pohdin edelleen tuota ihoni kuntoa. Pohdin todella kovin samoihin aikoihin, kun aloitin vegeilyn :). Koen, että ihon kunto on yksi iso asia minua ja minussa! Olen aina haaveillut ja ihaillut niitä ihmisiä joiden iho on kirkas,näpytön ja hehkuva! Ihmetellyt, miten ihmeessä tuo onnistuu? Miten minä voisin tehdä omalle keholleni jotta saisin tuntea tuon tunteen itsessäni? Olen lueskellut ja katsellut monia erilaisia yrittäjiä kauneuden ja terveyden puolelta. Tarjontaa on valtavasti, että ihan pyörryttää. Mistä ihmeessä tiedän, mikä vois palvella minua? Eli, ei auta , kuin lähteä tutkimusmatkalle.

Arvostan suuresti luonnonkosmetiikkaa ja luonnonläheisiä menetelmiä ja tapoja. Vielä ei siis tullut aika varsinaiselle kasvohoidolle, vaikka se takaraivossa kolkuttelikin. Lähdin kokeilemaan ihon paranemista ajatellen jälleen ruokavaliota. Tunsin, että vatsani oli alkanut jälleen oireilemaan ja jotenkin yhdistin , että ihon kunto voisi johtua myös siitä, että vatsani ei ole tasapainossa. Niinpä löysin ystäväni suosituksella Ayurveda lääkärin jolle varasin ajan. Lähdin kokeilemaan tätä kautta, miten voisin auttaa itseäni ja kehoani. Lähdin tähänkin mukaan hyvin intensiivisesti kuulostellen , mikä tehoaa ja mikä ei!
Ehkä pieniä helpotuksia sain, mutta en riittävästi. Kävin kontrollikäynnillä ja katsoimme tilannetta uudelleen, sain uudet ohjeet. Olin jo alkanut ennen kontrollia tekemään niitä asioita joita tämä lääkäri minulle ohjasi. Sain oivalluksen, että hitsit!! Vaikka en nyt varsinaisesti saanut kaikkea tätä ”parantumaan” näillä ohjeilla, olen oivaltanut kehostani paljon!!

Olen oppinut kuuntelemaan, mitä kehoni kaipaa ja tarvitsee ja ennen kaikkea, mitä se EI tarvitse!

Tuntuu, että tuo tieto riittää minulle!  Tieto, että luotan vieläkin enemmän itseeni, vaistoihini ja kehooni. Aina se ei ole niin helppoa, koska mielikin voi tehdä tepposia ja saada sinut ajattelemaan, että tämä olisi sinulle hyväksi .. esim. valatavat herkun tarve puuskat :D.. Silläkin on tietty oma tarve tulla koetuksi. Ja pelot jotka voivat laukaista ajatuksia kehostasi. Tajuan, että viime ajat ovat olleet aikamoista ruljanssia kehon ja mielen ympärillä. Kunnes tuli hetki muistuttaa itselleen hiljentymisestä!! Informaatiota on tullut valtavasti ja uusia toimintamalleja myös. Nyt oli hyvä aika pysähtyä,kuunnella ja sisäistää oppimaansa.

Mielen hälyt hiljentyivät ja sain sellaisen rauhan, että nyt en yritä yhtään mitään vaan annan keholleni tilaa myös hijentyä, sillä se on jo kokenut aika paljon ja isoja muutoksia. Annetaan kehon hiljentyä ja palautua. Samalla talven kolkutellessa huomasin, miten tarvitsen toisenlaista energiaa ja rasvaa kehooni. Olin aikaisemmin päättänyt luottaa kehoni viesteihin ja Tunsin miten keho  tarvitsi  lihaa. Hyvällä omallatunnolla söin ja nautin. Ei tarvittu kuin yksi ateria jossa tätä lihaa oli ja Kehoni rauhoittui, mieleni rauhoittui ja jälleen on tunne, että kaikki järjestyy. Syön edelleen vegaanisesti, mutta silloin, kun tulee niin valtava tunne saada, vaikka lihaa, niin minä syön! Minun kehoni tarttee tuota juuri silloin! Jatkan myös lääkärin antamilla ohjeilla ja nyt todella uudet ohjeetkin ovat tehonneet ja vatsa on rauhoittunut mukavasti.

Olisiko nyt aika kasvoille?

Tämän jälkeen iski valtava tarve päästä kasvohoitoon. Tuli tunne, että nyt , kun olen tehnyt tietynlaista sisäistä muutosta kehossani se puskee ulos kasvoilleni näpyin ja mustapäin. Tahdoin antaa itselleni aikaa kasvohoidolle ja huollolle oikein perusteellisesti. Näin tein ja sekin on vienyt minua hurjasti eteenpäin. Ei siis mitään ihme puhdistuksia, jossa kaikki näpyt vaan kaikkosi pois vaan aikaa sille, miten huollan myös itse kasvojani ja ihoani. Kävin ihanalla kasvohoitajalla ja sain oivalluksia valtavasti. Mutta silti olen vielä matkalla jolla etsin sitä tasapainoa kaiken tämän välillä. Tuotteet, egolokisuus, puhtaus,tapa- tyyli, arvot tehdä asioita vaikuttaa paljon valintoihini.

Nyt minulle on tullut matkalleni mahdollisuuksia valita ja kokeilla tässäkin asiassa jotain uutta sekä tutustua erilaisiin tekijöihin.
Päästää myös irti sellaisista vanhoista ajatelmista, uskomuksista, letkautuksista jotka ovat jääneet syvälle minuun kiinni.
Kaikki vanha tapa ja uskomukset kasvoihoidoista soivat päässäni, kun istun kasvohoitajalla. Teknologia kehittyy tavat kehittyy kyvyt kehittyy, no miksi ei sitten niitä voisi soveltaa myös kauneuteen?
Yksi tapa sopii toiselle, kun toiselle taas ei! Eli kuulostellen ja silti rohkeasti kokeillen jotain uutta. Näin päätin sen jälkeen, kun koin tämän!….

Kasvoni!

Istun pöydän äärellä, kun hoitaja pyytää minua katsomaan peiliin ja kertomaan, mitä näen?
Melkein purskaan itkuun, kun katselen kasvojani sillä hetkellä!
Siinä edessäni on nainen joka näyttää väsyneeltä, vaikka onkin hyvin onnellinen. Nainen jonka kasvoilla ei ole hehkua, se on ihan kuiva. Nainen jonka kasvoilla on hieman punakkaa ja näppyjä. Ihan kuin katselisin itseäni ekaa kertaa. Aivan outo olo valtasi tästä! Olin jollain tavalla pettynyt. Pettynyt itseeni, että mitä ihmettä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä!? Miten ihmeessä minä näytän tuolta vaikka minun oloni on aivan ihana. Täynnä onnen tunnetta, rakautta ja iloa! Silti!! Miksi minä näytän tuolta!?
Jätin asian siihen ja jatkoin kasvohoitajan kanssa puhumista. Ja purskahdin itkuun, kun seuraava kysymys oli, mitä iho ja sen kunto merkitsee minulle?

Apua, sitten purkaantui kaikki pihalle. Sehän merkkaa mulle aivan älyttömästi! Enkä ole edes tajunnut tätä, kuin nyt! Tämä asia jäi vielä jollain tavoin ” kytemään” ajatuksiini, sydämeeni, kunnes tänään aamulla pysähdyin ja istahdin hetkeksi sohvalle. Annoin ajatusten mennä ja kuuntelin hiljaisuutta. Mitä enemmän sitä tekee sen nopeammin siihen pääsee kiinni! <3
Purskahdin jälleen itkuun! Ulos puski tämän kohtaamisen kautta aivan valtavasti asiaa.

Asioita jotka ovat joskus satuttaneet ja loukanneet ja ne kaikki koski niitä asioita mitä minulle on sanottu. Miten arvosteltu ulkonäköäni, miten ivailtu tai heitetty ihmeellisiä kommentteja siitä miltä näytän tai olen. Olen siis kantanut kaikkia niitä sanottuja sanoja ja lauseita mukanani ja nyt niillä oli tarve tulla ulos. Se sattui ja paljon! Jollain tavalla olen viimeaikoina käsitellyt ajatuksiani itsetunnosta. Käynyt itseäni läpi tämän tiimoilta ja onnistunut päästämään irti ajatuksista ja tavoista jotka ei enää resonoi minussa. Nyt oli aika päästää jäälleen irti jostain joka tuolla syvällä sisimmissäni oli vielä kiinni.

Miten ihminen kokee oman arvonsa?

Miten ja millä tavoin kunnioitus itseä kohtaan näkyy ja on esillä elämässä? Miten me kohtelemme itseämme kaiken sen kautta, miten ajattelemme itsestämme?
Miten voimme hyväksyä itsemme juuri sellaisena kuin olemme just nyt? Miten voimme antaa aikaa niille haavoille jotka sisällämme on ja vapauttaa ne sieltä ulos? Mistä johtuu se, että kohtelet itseäsi kaltoin tai laiminlyöt omaa hyvää oloasi?

Minun vastaus tälle on rakkaudettomuus!

Rakkaus!! Aika simppeliä??

Koen, että meissä kaikissa asuu suuri tarve olla joku!
Kokea, että kuuluu johonkin!
Tarve tulla hyväksytyksi ja nähdyksi ja kuulluksi!

Rakkaudella voimme tulla näkyväksi ensin itsellemme ja sitten toisille.

Ehkäpä minussa oli juuri tuossa kohtaa rakkaudettomuutta itseäni kohtaan, mutta nyt tuo kohta tuli nähdyksi ja kuulluksi. Sain vapauttaa sen pois lempeydellä. Itkin sen pois ja täytin nuo kohdat lämpimillä sanoilla ja ajatuksilla. MINÄ RIITÄN! Tämä ei ollut pelkkä ajatus kasvoista! Tämä todellakin oli Iso ajatus kasvoista!! Meillä kaikilla on kasvot! Katso niitä, niin rakasten , kuin ikinä pystyt! Vapauta sellaista mitä et tarvitse! Rakasta kasvojasi, sillä ne ovat SINUA! Rakasta niitä myös silloin, kun tunnet niissä epäkohtia!

Taidan ottaa näitä teemoja tuleviin IHANA ILTA- ryhmiin,  joita pidän joka toinen torstai Tapanilassa. Tervetuloa. Lisää infoa ja tietoa saat tapahtumista facebookin Valon Sielun sivun kautta. <3

Ollaan armollisia itsellemme ja kehollemme sillä kehomme muuttuu kokoajan! Edetään pienin askelin ja lempein ajatuksin asioissa joita opettelemme uudelleen. Kehosi on oma temppelisi! <3

Rakkaudella Paula <3

Share This